Paras vastaus
Katson, tarkoitat sakkaroosi (pöytäsokeri). Sakkaroosin liukoisuus veteen kasvaa lämpötilan noustessa: 20 g / 100 g vettä 20 ° C: ssa, 280 g / 100 g vettä 80 ° C: ssa ja niin edelleen.
Liukoisuus on termodynaaminen ominaisuus, mikä tarkoittaa sitä on lämpötilasta riippuvainen. Miksi niin? Koska vesimolekyylien keskilämpötilan noustessa kasvaa myös niiden kineettinen energia ja siten kyky tehdä työtä.
Minkälaisesta työstä puhumme? Työ, joka vaaditaan tietyn määrän veden saattamiseksi liuokseen, työ, jota tarvitaan molekyylien välisten voimien kytkemiseksi päälle, jotka ovat vastuussa sakkaroosin liukenemisesta veteen: pääasiassa dipoli-dipoli-vuorovaikutukset ja vetysidokset.
Mitä korkeampi lämpötila, sitä korkeampi vesimolekyylien kineettinen energia ja keskimäärin suurempi todennäköisyys kytkeä tehokkaat molekyylien väliset vetovoimat vesimolekyylien ja sakkaroosimolekyylien välillä.
Näin ollen mitä korkeampi lämpötila, sitä korkeampi liukoisuus vesiliukoisen yhdisteen kuten sakkaroosin.
Huomaa: tämä ei ole yleinen sääntö; on yhdisteitä, joiden liukoisuus tosiasiallisesti pienenee lämpötilan noustessa. Tämä jatkuu kuitenkin uudessa viestissä!
Vastaus
Sakkaroosin liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa ja laskee lämpötilan laskiessa.
Tiedämme tämän koska sakkaroosilla on positiivinen liuoslämpö, mikä tarkoittaa, että sakkaroosin liuottaminen veteen on endoterminen prosessi.
Kuten Le Chatelierin periaate (linkki alla) selittää, lämpötilan nousu suosii endotermisiä prosesseja. ja lämpötilan lasku heikentää niitä. Ja koska sakkaroosin liukeneminen on endoterminen prosessi, lämpötilan nousu lisää liukoisuutta.
Myös useimmille kiintoaineille liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa, ja useimmille kaasuille tapahtuu päinvastainen. Tähän suuntaukseen on muutama poikkeus, jolloin sinun on tarkasteltava niiden liuoslämpöjä tai muita termodynaamisia tietoja, jotta voit määrittää lämpötilan vaikutuksen niiden liukoisuuteen veteen.
Le Chatelierin periaate: Le Chatelierin periaatteet