Paras vastaus
Sähkötehoa on kolmenlaisia. Yleisimmin tunnettu on aktiivinen teho (P), joka mitataan watteina. Tämä on mitä maksat sähkölaskusta.
Kun tarkastellaan eri puolilla maailmaa käytössä olevaa vaihtovirtajärjestelmää, syntyy käsite Complex Power (S), jolla on VA-yksikkö. (Volt kertaa Ampeeri).
Kompleksiteho (S) voidaan kirjoittaa muodossa P + jQ, missä P on kompleksitehon todellinen komponentti, joka on aktiivinen teho, kuten edellä mainittiin.
Yhtälön Q on loisteho, VAR-yksiköllä. Loistehoa pidetään usein tehottomana voimansiirrossa, joten sähköinsinöörit yrittävät minimoida loistehon.
Vastaus
Ensin on kysyttävä: mitä sana ”sähkö” tarkoittaa ? Mikä on tieteellinen määritelmä?
Sitä ei ole.
No, kyllä, kerran oli hyvä vankka määritelmä. Faradaylle, Maxwellille ja Einsteinille sanalla ”sähkö” oli yksi kapea merkitys: se oli Coulombit, elektronit. Heille ”sähkön virtausta” kutsuttiin sähkövirraksi.
Mutta sitten luokka-asteen oppikirjat syntyivät, 1950-luvulla, ”Sputnik-aikakauden” aikana, jolloin USA: lla oli eräänlainen tiede. -paniikki. Pienien lastemme PITÄÄ vain oppia enemmän kuin kaikki venäläiset pienet lapset! Tuloksena oli suuri joukko hulluja, vääriä, kiireisiä oppikirjoja , jotka oli kirjoitettu K-6-luokille. ”Uusi matematiikka” … ja huono fysiikka.
Muiden hullujen virheiden lisäksi kaikki nämä oppikirjat muuttivat sanan ”sähkö” tieteellistä määritelmää. He sanoivat, että se oli energian muoto. MITÄ?!! Joten nyt minkä tahansa sähkön virtauksen on tarkoitus mitata jouleina sekunnissa, watteina? Jep, tarkalleen. He päättivät kuulematta tietysti yhtään tutkijaa, että sähkövirta oli energian virta, ei varauksen virran ampeeria. Päätti, että sähkö ei virrannut ympyröinä, vaan sähköyhtiöt loivat sen, lähettivät sen sähkölinjoja pitkin ja kuluttivat valot ja jääkaapit. Yksisuuntainen virtaus.
Tiede ei koskaan toipunut tästä virheestä.
Kaikille nykyaikaisille fyysikoille opetettiin noista hulluista kirjoista. Tutkijat, joilla oli edelleen Maxwellin / Faradayn / Einsteinin näkökulma sähköstä… ovat pitkään eläkkeellä, ellei heitä siirretä eteenpäin. määritelmät niiden sanastosta, noin vuonna 1983. Faradayn lain osalta emme enää kuljeta tiettyä ”sähkömäärää” sähkökemiallisen kennomme läpi. Kondensaattoreita varten emme enää aseta ”sähköä” rinnakkaisiin levyihin. CRC-käsikirja vääntyi yleisen mielipiteen mukaan siitä, että sähkö ei ole enää fysiikan termi, se ei ole latausmäärä. (SI-standardien organisaatio, MKS-yksiköt (ja NIST Yhdysvalloissa) kuitenkin sanovat edelleen, että Coulomb on ”sähkön määrä”. He ovat viimeinen yksinäinen ääni, kaukana erämaassa.)
Jos haluat kysyä sähköstä, sinun on ensin sanottava, mitä sähköä tarkoitat. Tarkoitatko, että sähkö on energiamuoto, kuten kaikki luokan oppikirjat vaativat? Tai puhutko Vanhoista, ennen vuotta 1940, jolloin sähkö oli vielä fysiikan sana, jolloin sähkövirrat olivat ”sähkön” virtauksia ja jokainen elektroni oli ”sähkön hiukkanen”, varauksen kvantti. / p>
Vastauksena kysymykseesi: laitteemme kuluttavat sähkömagneettista energiaa (kilowattitunneina tai jouleina jne. mitatut aineet). Lisäksi laitteemme kuljettavat sähkövarauksen itsensä läpi eivätkä kuluta mitään siitä. Jokaisesta volframifilamenttiin menevästä latauskerrasta täsmälleen sama summa tulee ulos toisesta päästä.
tldr; sähköenergia on aaltoja, kun taas johtojen sisällä olevat elektronit ovat” aaltomediumia ”. Mutta sana ”sähkö” on molempien nimi. ”Sähkö” korruptoitui, koska se viittasi kerran elektroneihin, mutta se viittaa nyt energiamuotoon. Johdoissa virtaa kaksi täysin erillistä asiaa, ja molemmat ovat nimeltään ”sähkö”. Huono, erittäin huono, kuten ajatella, että ilmamolekyylit ovat eräänlainen ääniaalto tai että ”tuuli” on eräänlainen happi. Itse asiassa vaihtovirran aikana ”sähkö” heiluttaa edestakaisin (eli elektronit heiluttavat), kun taas ”sähkö” zoomaa johtimia pitkin valon nopeudella (eli EM-energia zoomaa mukana.) Kaksi asiaa liikkuu, molemmat nimetty ”Sähkö”.
Johdot sisältävät pitkiä elektronipylväitä, ja piirin toiminnan aikana nämä elektronit toimivat kuin ”väliaine” aaltoenergian johtamiseksi. Elektroneja ei luoda tai tuhota, vaan he vain heiluttavat edestakaisin (vaihtovirtaa varten) tai virtaavat jatkuvasti (tasavirtaa varten). Ne kulkevat volframilangan läpi muuttumatta.Ne kulkevat pesukoneen ja kannettavan tietokoneen virtalähteen läpi kuluttamatta niitä. Ainoastaan dynamojen tuottama sähköenergia virtaa valon nopeudella ja imeytyy hehkulamppuihin. Toisin sanoen, jos elektronit olisivat kuin ilma, sähköenergia olisi kuin ääniaallot. Aallot vs. ”keskitaso” … silti sekä elektroneja että energiaa kutsutaan ”sähköksi”.
(Hrm, jotkut nykyaikaiset lukiokirjat yrittivät korjata tämän, mutta vain pahentivat sitä yrittävät peitellä virhettään. Tänään he sanovat, että elektronien virtaava liike on sähkö, joten ”sähkön määrä” ei ole enää kulmia kuten vanha fysiikka opetti meille, silti myös sähkö ei ole energiaduguleja. Mutta sen sijaan ”sähkö” on nyt ampeeria? ”Sähkö” on nyt nopeus; latausvirtausnopeus? (Kirjat ovat sanomalla, että sähkö ei ole enää kuin tavaraa, joka voi liikkua paikasta toiseen!) Mutta kirjoissa vaaditaan silti, että sähkö on tietynlainen energia, tietysti joulea. (Tätä moraalia on mahdotonta selvittää. Luulevatko he Että latausvirta on nyt mitattava jouleina? kasattu lisää hölynpölyä alkuperäisen hölynpölyn päälle. He tekivät kaiken pahemmaksi!)
Selkeyden vuoksi sähköpiirien energia on sähkömagneettisen aaltoenergian KWh; se on tavaraa, joka virtaa valon nopeudella. (Valon nopeus, koska sähköenergia on kokonaan sähkömagneettisia kenttiä, ja EM-kentät liikkuvat aina valonopeudella. Yksinkertainen, eikö? No, ei yksinkertainen, jos uskot sähkön olevan energiamuoto, koska siinä tapauksessa sähkön on oltava sähkömagneettisista kentistä.)