Paras vastaus
”Tacē!” jos puhut yksittäiselle henkilölle; jos puhut useammalle kuin yhdelle, ”Tacēte!” Tarvitsisi äänisnimen, jos käsket nimen mukaan: esimerkiksi sanot Brutus-nimiselle henkilölle: ”Tacē, Brutē!” hiljaisten koirien ryhmä olisi silloin ”Tacēte, canēs!”.
Nämä (yllä olevat) ovat verbi taceō / tacēre / tacuī / tacitum, yksikön ja monikon nykyisiä välttämättömiä (käsky) muotoja. olla hiljaa / pitää kiinni kielestään.
Wikisanakirjassa, jossa on täydellinen taivutusluettelo ja ääntäminen:
Vastaus
Perustuu:
“Nec invideamus altius stantibus. Quae excelsa videntur, praerupta sunt. ”
(Seneca, De Tranq. Animi, 10)
(Älä kadehdi) ne, jotka seisovat korkeammissa. Asiat, jotka nähdään / jotka näemme korkeina / kohonneina, ovat (jo) hajotettuina / repeytyneinä.
ALTIVS ILLE STAT. QUI EXCELSVS AVTEM VIDETUR, PRAERVPTVS EST.
(Hän seisoo korkealla [er]. Vaikka / mutta hän joka on kohonnut [isompi], [on] jo repeytynyt [kaatunut].
Yksittäinen yläpuolella, monikko alla:
ALTIVS ILLI STANT. QUI EXCELSI AVTEM VIDENTVR, PRAERVPTI SVNT.
Ainoastaan ” Quae excelsa videntur, praerupta sunt. ”olisi hyvä valinta. Ei samat sanat kuin ehdottamassasi lauseessa, mutta ajatus on melkein sama.
Perustuu Vulgata Clementinan raamatulliseen versioon ja David , adul escens, rufus et pulcher aspektu (nuori punahiuksinen poika, jolla on kaunis iho) Goliathia , vir spurius (paha / paskiainen mies):
Viri spurii magnis cum proceritatibus ceciderint, facies in suas super terram.
Jotain seuraavanlaista: “ Suurikokoiset jumalattomat miehet (pitkät miehet) ovat pudonneet omille kasvoilleen maahan.”
I Samuel, 17: 4 ja 49.
Et egressus est vir spurius de castris Philisthinorum -ehdokas Goliath, de Geth, altitudinis sex cubitorum et palmi:
et cecidit in faciem suam super terram
Siellä on myös: φιλέει γὰρ ὁ θεὸς τὰ ὑπερέχοντα πάντα . Mutta se on minulle kreikkalaista!
Jumalalla on tapana tuoda matalat kaikki ylittävän suuruuden asiat.
(Herodotos *, Hist. VII, 10)
10. (e) Näet kuinka Jumala lyö ukkosmyrskyillä olentoja, jotka seisovat muiden yläpuolella, ja kärsii heistä olemasta ylpeitä; vaikka pienet eivät herätä häntä kateudesta: sinäkin näet kuinka hän heittää tikkaa aina korkeimpiin rakennuksiin ja samoin puihin; sillä Jumalalla on tapana katkaista kaikki ne seikat, jotka erottuvat muista. Siten yksi harvoista ihmisistä tuhoaa myös lukemattoman armeijan jollakin tällä tavalla, nimittäin kun Jumala on kateellinen heille, he panevat heidät paniikkiin tai jyrisevät taivaasta, heidät tuhotaan kokonaan eikä heidän arvonsa ansaitsee; sillä Jumala ei kärsi kenellekään muilta, että hänen ajatuksensa ovat paitsi hänen itsensä.
10. ε [1] ὁρᾷς τὰ ὑπερέχοντα ζῷα ὡς κεραυνοῖ ὁ θεὸς οὐδὲ ἐᾷ φαντάζεσθαι, τὰ δὲ σμικρὰ οὐδέν μιν κνίζει · ὁρᾷς δὲ ὡς ἐς οἰκήματα τὰ μέγιστα αἰεὶ καὶ δένδρεα τὰ τοιαῦτα ἀποσκήπτει τὰ βέλεα · φιλέει γὰρ ὁ θεὸς τὰ ὑπερέχοντα πάντα κολούειν. οὕτω δὲ καὶ στρατὸς πολλὸς ὑπὸ ὀλίγου διαφθείρεται κατὰ τοιόνδε · ἐπεάν σφι ὁ θεὸς φθονήσας ἐφθάάά δἐφθάξ δδξ δἐφθάξά δδξ δδξδδ δδδδ ἐἐδδδ ἐδἐδδ ἐἐδδδ ἐἐξδδ ἐάἐ δδδ δδδ ξδδ δἐἐδδἐ οὐ γὰρ ἐᾷ φρονέειν μέγα ὁ θεὸς ἄλλον ἢ ἑωυτόν.
* V vuosisata eKr. > Kirja 7: Polymnia: 10
Vale, amica, bonam fortunam!
***