Paras vastaus
Suurin osa joukkueista hyväksyi pysyvästi yhtenäiset numerot 20-luvun lopulla tai 30-luvun alussa. Joissakin tapauksissa joukkueet kokeilivat muutaman pelin numeroita (vuoden 1916 intiaanit, 1923 kardinaalit, jopa muutama 1800-luvun joukkueet), mutta useimmat Cobbin aikakauden joukkueet eivät käyttäneet niitä. Lopulta vuonna 1929 intiaanit ja jenkit alkoivat antaa numeroita, ja useimmat joukkueet alkoivat tehdä sitä muutaman vuoden kuluessa. (Ja käytännön leviessä joukkueet pitivät parempana sijoittamista univormun TAKAAN, kuten 29 jenkit tekivät, olkapäähän, kuten intiaanit esittivät.)
Detroit antoi vastaavia numeroita vasta vuonna 1931 , mikä tekee niistä vähän myöhäisen sovittimen, vaikkakaan ei viimeinen; Connie Mackin Philadelphia A: t olivat viimeisiä turnauksia, ja lopulta he antoivat yhtenäiset numerot kaudelle 1937.
Mitä Cobbiin, hän pelasi Detroitissa 1905-26 ja pelasi A: n 1927- 28. Siksi hän ei koskaan esiintynyt 24 MLB-kaudella joukkueessa, joka antoi yhtenäisen numeron.
Muut joukkueet ovat tehneet samanlaisia asioita kunnioittaakseen pelaajia ”numeron esiajalla”, esim. Pheteet Pete Alexanderille, jättiläiset Christy Mathewsonille ja kardinaalit Rogers Hornsbylle. (Hornsbylla oli toinen kiertue Cardinalsin kanssa vuonna 1933, jossa hänellä oli nro 4, mutta kardinaalit päättivät olla osoittamatta tätä numeroa Hornsbylle.) Detroit ei myöskään Älä tee tätä vain Cobbin puolesta: hänen pitkäaikaisella Hall of Fame -työtoverilla Sam Crawfordilla on myös nimi, mutta seinällä ei ole numeroa. Ja Tigers teki myös ”nimen, mutta ei numeroa” George Kellille, joka piti kolme eri numeroa seitsemässä vuodenaikaa Detroitissa, ja jonka useimmat nykyajan fanit tunnustavat enemmän Tiikereiden televisio-näytelmämieheksi kuin hänen pääosin unohdettavat sodanjälkeiset Detroitin joukkueet.
Vastaus
Hän pelasi ennen kuin he käyttivät numeroita. Katsotaan hänen virkapuvunsa etuosaa:
OK, nyt takana:
Näetkö numeroita?
(Kyllä, lähetin tämän vain voidakseni näyttää Cobbin hyökkäneen huonoon sieppaajaan.)