paras vastaus
Annan teille kaiken näistä adjektiiveista – tämä juttu rumputettiin meihin vanhuksiin koulussa yli 40 vuotta sitten: –
aistien, aistien
Tämä adjektiivi tarkoittaa , joka liittyy fyysiseen aistimukseen , toisin sanoen puhtaasti fyysisiin aisteihin (kosketus, maku, näkö jne.).
- Sensorinen aivokuori.
- Aistillinen kokemus makusta.
aistillinen
Tämä adjektiivi tarkoittaa joka on merkitty ruumiillisella ruokahalulla tai intohimolla . Tavallisin yhteys on jostakin seksuaalisesti jännittävästä tai ilahduttavasta. Aistillinen on pohjimmiltaan eläinvaistoja ja lihallisia haluja. Sitä voidaan käyttää kuvaannollisesti jollekin muulle kuin seksuaaliselle luonnolle ehdottaa tai verrata sen olevan melkein kuin seksi – tai antaa sille miellyttävä vaikutus aisteihisi tai mieleesi (tai molempiin).
- Aistilliset liialliset piirteet . (Liiallinen seksuaalinen tai ruumiillinen intohimo)
- Aistillinen ilme. (Sultry look: sellainen, jolla on jonkin verran seksuaalista jännitystä)
- Aistillinen ilo syömisestä. (Syöminen jollakin tavalla sukupuoleen verrattavaksi)
aistillinen
Tämä adjektiivi koskee iloa – ilahduttaa kauneutta.
Sensuous kertoo henkinen tai älyllinen estetiikka, EI kehon intohimot – sille on ominaista hyvän maun tai kauneuden arvostus (suotuisa arvio).
- Aistillinen iloa kaikesta oikeudenmukaisesta ja kauniista.
Siksi järjestyksessä: –
- aistillinen, aistillinen – puhtaasti fyysiset aistit
- aistillinen – emotionaalinen ruumiillisten halujen yhteydessä
- aistillinen – puhtaasti henkinen tai älyllinen
vastaus
”Itse” on aina esine, ei koskaan aihe. ”Itse” toimii yleensä substantiivina se voi toimia myös adverbina.
”Itse” toimii adverbina, mutta ei substantiivina. Käytämme sitä selittämään, miten jotkin toiminnot tehdään.
Käytä ”minä”, kun haluat selittää ”kuka” ja ”itse”, kun haluat kuvata ”miten”.
Molemmat esimerkkisi ovat molemmat oikein.
- Tein tehtävät itse. (Kuka teki tehtävät? Sinä teit.)
- Tein tehtävät itse. (Kuinka ne tehtiin? Ne teit itse, ilman apua.)
”Itse” on refleksiivinen pronomini. Käytän ”itseäni” viitatessani johonkin, mitä teen Heidille (itselleni).
”Puhun koiralleni.” Aivan. ”Joskus puhun itselleni.” Aivan. ”Puhun koiralleni, kun olen” yksin. ”Oikein (olen yksin siinä mielessä, ettei muita ihmisiä ole siellä.)” Itse puhuu koiralle ”- VIRHE
Tekijä on prepositio. Oxfordin sanakirja (amerikanenglanti) (Yhdysvallat) määrittelee sen seuraavasti:
1 Toiminnon suorittavan agentin tunnistaminen.
Kun käytämme ”by” -merkkiä, me yleensä selvennämme kuka tai mikä teki jotain, mutta kun sanomme ”itse” tarkoitamme yksin tai ilman apua (joskus molempia).
itseäni määritellään ilmaisen sanakirjan muodossa seuraavasti:
1. ilman ketään muuta; yksin. Istuin itse pöydässä. En ole juhlissa. Olen tänä iltana yksin kotona.
2. ilman kenenkään muun apua. Tein kaiken itse. Voitteko syödä koko piirakan itse?
On joitain tapauksia, joissa sanan ”by” ei ole järkevää – tai se muuttaisi merkitystä. Tämä riippuu verbistä ja siitä, onko meidän modifioitava verbi adverbilla vai onko meidän osoitettava verbin aihe substantiivilla.
”Asun yksin.” Tämä tarkoittaa, että asun (talossa, huoneistossa tai muualla) yksin. Kukaan muu ei asu kanssani. Se voi myös tarkoittaa, että asun siellä ilman muiden apua, mutta oletamme yleensä, että se tarkoittaa yksin. ”Itse” kuvaa miten elän.
Jos poistan ”-kohdasta” päädyin sanaan ”asun itse”. Tämä olisi outoa. Kuka elää? Asun. Olen tällä hetkellä elossa. Verbi live ei ota esinettä, joten emme lisää ”itseä”. Sanoisimme yksinkertaisesti ”asun”.
Verbi ”syöte” vie objektin, joten voisin sanoa ”ruokin itseäni”. Annan ruokaa jollekin. Tässä tapauksessa annan ruokaa itselleni.
En haluaisi ”t sano ”syötän itse”, koska rehu tarvitsee objektin ja ”itse” toimii kuin adverbi.
Sen sijaan sanoisin ”Syön yksin” tarkoittaen, että syön yksin tai ilman apua.
Toisaalta en sanoisi ”Syön itse”. Se tarkoittaisi, että pureskelen itse lihaani ja minun pitäisi hakeutua psykiatriseen hoitoon.