paras vastaus
Yhdistyneen kuningaskunnan ei-sotilaallisesta, mutta ammattimaisesta näkökulmasta, kun sain työpaikan lähetysajuri seitsemänkymmenen puolivälissä, oikea radiotoiminta rumputettiin meihin.
Roger tarkoitti vastaanotettu
Wilco tarkoitti vastaanotettu, noudattaa (harvoin käytetty, tai tarvitaan, kuten odotettiin).
Sano uudestaan tarkoitti Toista viimeinen viesti (yksinkertaisesti sanomalla toista tai toista se voidaan sekoittaa pyyntöön toistaa edellinen työ tai toiminta)
”Yli” tarkoitti ”olen lopettanut puhumisen, sinulle”.
Ulos tai Yli ja ulos tarkoitti nykyisen keskustelun vaihto päättynyt.
POB tarkoitti pakettia aluksella (myös radiotaksinkuljettajat käyttivät sitä riippumatta siitä, noudetaanko matkustajaa vai paketti / kirjekuori / paketti tai mitä tahansa muuta kuljetettavaa).
RTB tarkoitti paluuta tukikohtaan.
Kaikessa sanottavassa on käytettävä kansainvälistä foneettista aakkosta … samoin kirjainten etuliitteitä tai loppuliitteitä (kuten numerossa 25b osoitteenaan).
Numero s oli korostettava … esim. Yhdeksästä tuli ”yhdeksän”, jotta sille olisi vaikea loppu, ja ”viidestä” tuli ”fife” … ja nolla ei koskaan ollut ”O” tai edes ”tyhjä”, vaan vain ”nolla”.
Kaikki kutsumerkkimme olivat kolminumeroisia, ja ensimmäinen luku oli yhteinen yrityspiirillemme. Aluksi soitimme käyttäen kolmea täydellistä numeroa, minkä jälkeen käytimme vain kahta viimeistä, esim. –
Ohjain: ”Kuusi nollaa vaimoa … nollaa vaimoa”,
Ratsastaja: ”Nollaa vaimoa … yli”
Ohjain: Nolla vaimoa, mene nolla-nollaan bravo, Westmoreland avenue… “jne.
Luonnollisesti kirkkaassa ilmassa osa tästä meni ohitse, ja puhekielet hiipivät sekoitukseen … esim. vastaukset, kuten ”Jee, roger that, Dave” tai ”Roger Dodge” ja ”Roger D” … mutta jos jaetut taajuudet olivat sekaisin radioliikenteen kanssa tai signaalin voimakkuus oli heikko tai vääristynyt, palasimme aina oikeaan radiotoimenpiteeseen. Jaettujen taajuuksien osalta meidän ei pitänyt olla vuorovaikutuksessa muiden yritysten piireissä olevien ohjaimien kanssa, mutta jos meillä olisi hyödyllisiä tietoja, kuten nopeusloukkujen sijainnit, soittaisimme heidän ohjaimelleen varoittamaan heitä, ja he tekisivät saman .
Kopiointi oli ennenkuulumatonta RT-käskynä / vastauksena, kunnes CB-radiohulluus ilmestyi Isossa-Britanniassa (ellei ohjain pyytänyt sinua poistamaan viitenumeroa … mutta sitten hän yleensä kysyi soitat hänelle lankaverkkoon). Ammattiradiopiirien käyttäjät eivät koskaan käyttäneet kopiota tai kopiota, paitsi jos satunnaisesti käytettiin CB-radioita yksityisesti (monissa pakettiautoissamme oli niitä yhden taajuuden yrityksen VHF-yksiköiden lisäksi. Niitä käytettiin liikennetietoihin jne. kuorma-autoliikenteen harjoittajat tekivät, ja soittaakseen paikallisille keskuspankin käyttäjille osoitetietoja kaupungin ulkopuolella – ts. radiopiirin kantaman ulkopuolella … heitä käytettiin myös kuljettajien välillä järjestämään tapaamisia kahvilassa)
Vastaa
Paljon siitä on kyse matkasta päästä sinne. Yksi loistava esimerkki on BB King, joka vertaili pelinsä hyvin erottuvaan lähestymistapaan; jos kuuntelet hänen aikaisempaa teostaan, hän oli paljon vähemmän selvästi ”hän” ja paljon räikeämpi. Kypsyessään hän asettui omaan sanastoonsa. En kutsuisi sitä ”yhdeksi nuolee”; enemmän kuin joukko malleja, joita hän käytti kosketuskivinä saadakseen viestinsä eteenpäin.
Vastaavasti Albert Collinsilla oli hyvin erottuva lähestymistapa muutamalla nuolla (rakennettu noin pitkään jatkuvaan jatkuvaan toistoon avain, jossa hän oli, raskas, leveä, melko hidas vibrato), jotka olivat heti tunnistettavissa hänen allekirjoituksekseen; niin paljon, että hänen soittonsa on petollisesti vaikea jäljitellä. Hänellä oli hirviöleikkureita, mutta sen sijaan, että hän juoksi kaikki muutokset, joihin hän tarttui vaikuttavimpana ja erottavimpana.
Jopa Stevie Ray Vaughan oli hänen viimeisen albuminsa ”In Step” aikaan. matkalla, jolla hän yksinkertaistaa soittamistaan. Kaikki intensiteetti on olemassa, mutta noita kiihkeitä juoksuja on paljon vähemmän; enemmän tilaa. ”Caught in the Crossfire” -kitaran soittaminen on todella rakennettu yhdelle kolmisäveliselle nuolulle. Kukaan ei kuitenkaan koskaan syyttäisi Stevieä kyvyn puutteesta soittimessa.
Kääntöpuoli on aloittelija, joka on vasta aloittamassa ja on keksinyt pari pentatonista laatikkoa. Tuo vaihe on tärkeä askel kitaransoiton innostuksen rakentamisessa. Mutta jos se pysähtyy siihen, se muuttuu melko kiinnostavaksi sekä soittimelle että kuuntelijalle.