Paras vastaus
Turkin kielellä monilla sanoilla on synonyymi, jossa yksi sana on turkkilainen ja toinen synonyymi on usein persialainen tai arabialainen. Mutta ero värinimissä on, että turkkilainen alkuperä ”kara” sisältää aina tunteita, tunteita. Kara günler = mustat päivät, mutta tarkoittavat ”huonoja päiviä”. Tai ”ak yüzlü” = ”valkoiset kasvot”, mutta tarkoittaa ”puhdasta, rehellistä ihmistä”. Sama pätee muihin alkuperäisiin turkkilaisiin värinimiin kuten ak, al, kızıl, boz, kır. Värinimet turkkilaisilla kielillä tulivat yleensä persiasta ja arabiasta (siyah, beyaz, yeşil, pembe, mavi, sarı …), mutta srveral, kuten muistan, tulevat ranskasta – ”bordo”, ”turkuaz”, ”bej”, ”Krem”, “siklamen” ja useita englannista, kreikasta ja italiaksi – lavanta, harmaa / gri, limon, kestane, kiremit. Mutta kaikki ne ovat vain värien nimiä ja turkkilaiset värinimet ovat koko ajan kaksinkertaisia ja sisältävät tunteita. Niitä voidaan käyttää verbinä tai esineinä, mutta niillä on aina jonkinlainen asenne. “Hayatın karartıcağım” = Teen elämästäsi pimeän / pimenen elämäsi, mutta tarkoitan, että teen elämästäsi vaikeaa, pahaa, vaikeaa … Joten tässä sinä näit “kara” verbinä, mutta silti vaivaat voimakkaita tunteita. Samaa ilmausta ei voi tehdä siyah, koska siyah on vain värin nimi.
Vastaus
Muut ihmiset ovat peittäneet monet kohdat, joten en toista niitä. Olen kuullut monet ihmiset muista maista sanovan, että turkki on ”helppoa”, mutta he puhuvat yleensä yksin kieliopista. Olen kuullut, että vain harvat niistä puhuvat todella hyvää turkkia. He voivat kommunikoida hyvin jokapäiväisissä tilanteissa, olla pystyt pitämään keskustelua jne., mutta todella ymmärtämään ja ilmaisemaan itseään hyvin?
He sanovat, että yksi tapa, jolla voit kertoa, että olet edistynyt jonkin verran turkin kielellä, on se, että ihmiset alkavat korjata sinua . 🙂 He ovat hyvin kohteliaita tästä, ja kun aloitat oppimisen, kaikki kertovat sinulle, kuinka hienosti puhut … Mutta voin sanoa, että kesti jonkin aikaa, ennen kuin ihmiset todella korjaivat minut, ja opin monia asioita väärin tuo kohteliaisuus!
Kuten muut ovat sanoneet, se riippuu tietysti äidinkielestänne; mikä on totta Uzbekistanin tai Kazakstanin puhuja ei ole totta englannin tai saksan puhujille. Rakenteen ja kieliopin lisäksi on kysymys rinnakkaisesta sanastosta ja kielitasosta.
Kun aloitat indoeurooppalaisen kielen oppimisen, sinun on käsiteltävä (yleensä) kieliopillista sukupuolta, epäsäännöllisiä verbejä ja mahdollisesti monimutkaiset tapausjärjestelmät, joissa on paljon erilaisia käännöksiä. Turkilla ei ole mitään sellaista, ei ole sukupuolta, melkein ei epäsäännöllisiä verbejä, ja tapausjärjestelmä on melkein täysin säännöllinen turkkilaisessa elementissä. Tämä voi johtaa väärään turvallisuuden tunteeseen. 😉
Kun kuitenkin syvennät asiaa, asiat muuttuvat hieman monimutkaisemmiksi. Turkissa on suuri arabialainen elementti sekä persialainen, ja suuri osa arabialaisesta tuli persian kielellä, joten siihen on lisätty kerros. Saatat tulla toimeen hienosti oppimatta koskaan tunnistamaan arabialaisia muotoja tai persialaista ezafet , mutta ollaksesi todella lukutaitoinen, sinun tulisi ymmärtää ne. Minulle on sääli, että paljon tätä ei edes opeteta enää Turkissa; kun aloin opiskella arabiaa, niin suuri osa turkkilaisesta tuli yhtäkkiä paremmin kohdennetuksi!
Aikavälit eivät ole niinkään aikamuotoja vaan näkökohtia, ja tämä on erittäin hämmentävää oppijoille. Myös päinvastoin; esimerkiksi miksi turkkilaiset sanovat ”minä tykkäsin uudesta talostani”, kun he tarkoittavat pitävänsä siitä? Voit kirjoittaa kokonaisen paperin -mışin monista käyttötavoista.
turkki on erittäin idiomaattinen, ja monta kertaa sinä ymmärtää kaikki sanat eikä silti tiedä mistä he puhuvat. 🙂
On myös kysymys paljon rinnakkaisesta sanastosta. Onko ihtimal ja olasılık välillä eroa? İmkan ja olanaklık? Menfaat ja çıkar ? Ei puhtaalla leksikaalisella merkityksellä, mutta kun valitset toisen, teet lausunnon. Joillekin sanoille on arabia, persia ja turkki.
Toinen haaste on hyvin erilainen kielikulttuuri. Tämä pätee tietysti kaikkiin kieliin, joissa puhujilla on erilainen kirjallinen perinne tai uskonto. Esimerkiksi englanniksi meillä on monia Raamatusta peräisin olevia ilmaisuja. Joten jopa unkarin kielen puhuja, joka ei geneettisesti liity englantiin, löytää silti paljon yhteisiä kulttuuripisteitä. Mutta ymmärtääkö englannin puhuja kuunnellessaan turkkilaista kansanlaulua ja kuullessaan viittauksia satakieliin todellisen merkityksen?(Kyse on mahdottomasta / toivottomasta rakkaudesta, mutta sinun on tiedettävä sufi-vertaus, jotta tiedät sen, aivan kuten sinun on tiedettävä jotain kristinuskosta, jotta todella ymmärrät ”käännä toista poskea”.
Oletan kaikilla kieli, opittavaa on niin paljon kuin olet valmis tutkimaan, mutta älä mene lankaan sukupuolen tai epäsäännöllisten verbien puutteesta … turkki on valtava! Ja se on hieno seikkailu, jos annat sen olla.