Paras vastaus
Globalisaatiossa on noin seitsemän päätyyppiä.
Taloudellinen globalisaatio
- Maailman rahoitusjärjestelmien yhteenliittäminen esim. osakemarkkinat
- Enemmän yhteyttä suurten kaupunkien kuin kansakuntien välillä
- Esimerkki: Aasian markkinoilla tapahtuva vaikutus vaikuttaa Pohjois-Amerikan markkinoihin.
Taloudellinen globalisaatio
- Maailmanlaajuinen talousjärjestelmä, joka sallii tavaroiden, tuotannon, pääoman ja resurssien helppo liikkuminen (vapaakauppa helpottaa tätä)
- Esimerkki: NAFTA, EU, monikansalliset yritykset
Tekninen globalisaatio
- Yhteys kansakuntien välillä tekniikan, kuten television, radion, puhelimien, Internet jne.
Oli perinteisesti vain rikkaiden saatavilla, mutta nyt köyhien saatavilla. Paljon vähemmän infrastruktuuria tarvitaan nyt.
Poliittinen globalisaatio
- maat yrittävät omaksua samanlaisen poliittisen politiikan ja hallintotavat helpottaakseen muita globalisaation muotoja
- esim. siirtyä maallishallituksiin, vapaakauppasopimuksiin jne.
Kulttuurinen globalisaatio
- Maailman kulttuurien yhdistäminen tai ”vesittäminen” esim ruoka, viihde, kieli jne.
- kritisoitu voimakkaasti paikallista kulttuuria tuhoavaksi
- esim. Simpsonit näytetään yli 200 maassa maailmassa.
Ekologinen globalisaatio
- nähdä maapallon yhtenä ekosysteeminä eikä erillisten ekologisten järjestelmien kokoelmana, koska niin monet ongelmat ovat luonteeltaan globaaleja
- esim. Kansainväliset sopimukset ympäristökysymysten, kuten biologisen monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen tai otsonikerroksen, luonnonsuojelualueiden kattamiseksi useissa maissa
Sosiologinen globalisaatio
- Kasvava usko siihen, että me kaikki olemme maailman kansalaisia ja että meidän kaikkien on noudatettava samoja normeja – ja että meillä on samat oikeudet
- esim kasvavat kansainväliset ajatukset siitä, että kuolemanrangaistus on moraalitonta ja että naisilla olisi oltava samat oikeudet kuin miehillä.
Toivottavasti tämä auttoi!
David,
Voit lukea lisää taloustieteistä osoitteesta The Global Millennial
Vastaa
Yritettäessä vastata kysymykseeni voisi tehdä kuten David Macdonald on tehnyt, ja luetella globalisaation eri tyypit, kuten taloudellinen, kulttuurinen ja teknologinen, mikä olisi kunnossa. Mutta mielestäni paljon hyödyllisempää on korostaa globalisaation ja modernisuuden välistä yhteyttä ja suhdetta. Suuressa osassa globalisaatiokeskustelua, josta todella puhumme, on modernisuuden leviäminen, sillä modernismi on voimakas voima, joka muuttaa maailmaa. Hyvin todellisella tavalla globalisaatio on vain yhteyksiä tai yhteyksiä, jotka antavat modernisuuden leviämisen. Globalisaatio on rautatie, jolla modernin juna kulkee.
Moderniteetilla on itsessään viisi pilaria, joista kukin erikseen on erittäin voimakas ja vaikutusvaltainen, mutta yhdistettynä muodostaa pysäyttämättömän voiman. Kukin pylväistä on yhteydessä toisiinsa ja vahvistaa toisiaan. Nämä pilarit eivät missään erityisessä järjestyksessä ole demokratia, sekularismi, kapitalismi, tiede ja emansipaatio. Täällä ei ole tarpeeksi tilaa yksityiskohtien selvittämiseen, mutta määritän lyhyesti demokratian poliittisen vallan siirtymisestä hallitsevalta puolueelta toiselle kansalaisten kansalaisten vaalipäätöksillä. Sekularismi ei ole ateismi, vaan vain uskonnollisen auktoriteetin käden poistaminen valtionvallan instrumenteista. Maalliset valtiot kohtelevat kaikkia uskontoja tasapuolisesti ja sallivat tosi uskonnonvapauden. Kapitalismi tai tarkemmin sanottuna vapaan markkinatalouden viittaa yksilöiden oikeuteen harjoittaa kilpailukykyistä liikeyritystä itse tai yhdessä muiden kanssa ilman hallituksen puuttumista tai esteitä. Tiede ei liity pelkästään tieteelliseen menetelmään, joka johtaa järkevään ymmärrykseen maailmankaikkeudesta ja paikastamme siinä, vaan myös tekniikasta, joka virtaa tästä ymmärryksestä. Emansipaatio liittyy neljään liikkeeseen, joita on tapahtunut ja joita tapahtuu edelleen. Nämä ovat orjuuden, naisten, etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen ja LGB-yhteisön vapautuminen. Vaikka on sanottava, että ensimmäinen on melkein saavutettu ja toinen ja kolmas ovat edistyneet suuresti maailmanlaajuisesti, viimeinen on tuskin alkanut. Mutta suunta eteenpäin on selvä.
Ja tässä on tärkein asia. Vaikka modernismin leviäminen on nyt kolme vuosisataa vanha, se on vielä lapsenkengissään ja vielä on pitkä tie kuljettavana. Reaktiovoimat ja perinteet jatkavat taistelua kaikin mahdollisin tavoin etuoikeutetun asemansa säilyttämiseksi. Siellä on takaiskuja, mutta kuten olemme nähneet, fasismi, kommunismi ja jopa globaali sota eivät ole pysäyttäneet modernismin leviämistä. Epäilemättä syntyy uusia voimia, jotka julistavat olevansa tie eteenpäin. Mutta nykyaika loppujen lopuksi voittaa, koska sen ytimessä ilmenee ihmisen syvä tarve olla vapaa ja elää ihmisarvoista ja kunnioitettua elämää.