Paras vastaus
Valitettavasti kaikki nämä vastaukset perustuvat oletukseen, että termit demokraattinen sosialismi ja sosiaalidemokratia tarkoittavat samaa. Määritelmien sijoittaminen tähän vie liian kauan, mutta voit helposti googlata niitä. Ei ole kansallisia esimerkkejä demokraattisesta sosialismista – demokraattinen hallitus yhdistettynä sosialistiseen tai marxistiseen talousvaltioon. On olemassa monia esimerkkejä sosiaalidemokratioista, ja ne on mainittu useita kertoja muissa viesteissä.
Ensimmäinen kysymys näyttää siltä, mitä demokraattisia maita pidetään sosiaalidemokratioina? Oikeastaan ne kaikki suuremmalla tai pienemmällä tasolla, vaikka niillä onkin kapitalistinen talousjärjestelmä.
Nyt kysymys olisi, että näiden maiden joukossa on korkein sosiaalinen väliintulo heidän hallitukseltaan heidän talouden kannalta. Sanoisin, että korkeimmat tasot olisivat Pohjoismaat, seuraavana Eurooppa ja asteikolla alaspäin Yhdysvallat.
Viimeinen kysymys olisi, mikä tuottaa menestyneimmän tuloksen – suurempi tai vähemmän sosiaalinen / poliittinen puuttuminen talouteen. Mutta nyt meidän on määriteltävä menestys. Jos puhumme tiukasti taloudellisesta menestyksestä, Yhdysvallat voittaa. Jos puhumme muunlaisesta menestyksestä, kuten yleisestä elämänlaadusta, vastaus ei ole niin ilmeinen, ainakaan minulle. Pidän henkilökohtaisesti mieluummin Yhdysvaltoja, mutta minulla on rajallinen kokemus muista maista.
Vastaus
Saat täällä paljon ristiriitaisia vastauksia ja suurin osa niistä on väärässä, tai vain pinnallisesti korroosio. Totuus on, että sosiaalidemokratia ja sosialismi ovat molemmat ristiriitaisia termejä, kuten kaikki poliittiset sanastot, eikä mikään asianmukainen selitys näille termeille voi todella jättää huomiotta tämän tosiasian.
Saat ihmiset kertomaan sinulle, että sosiaalidemokratia on ”kapitalismia” hyvinvointivaltio ”tai” säännelty kapitalismi ”, mutta se on toivottomasti kaukana merkistä. Tosiasiassa sosiaalidemokratia perustuu termien, kuten ”kapitalismi” ja ”sosialismi”, perusteelliseen uudelleentarkasteluun ja kriittiseen uudelleentarkasteluun. Monet ihmiset, jotka väittävät nykyään ”sosiaalidemokraatti” -tunnisteen, ovat unohtaneet tämän eivätkä tiedä mitään liikkeen alkuperästä. He väittävät tietämättömyyden leiman.
Sosiaalidemokratia on toisen maailmansodan jälkeisessä inkarnaatiossa (ennen toista maailmansotaa sosiaalidemokraatit tunnistettiin ei-bolshevistiseen marxismiin) edelleen demokraattista sosialismia, mutta se perustuu aktiiviseen uudelleen harkintaan termit kuten ”kapitalismi” ja ”sosialismi” tarkoittavat itse asiassa. Saksan SPD sitoutui vuoden 1959 Godesberger-ohjelmassaan demokraattiseen sosiaaliseen markkinatalouteen, joka perustuu ”mahdollisimman paljon markkinoita, niin paljon suunnittelua kuin tarvitaan” -periaatteeseen.
Tämä on selvä kieltäytyminen kommunismi ja kommunistit julistivat nopeasti sosiaalidemokraatit ”kapitalisteiksi”, mutta asiasta puuttuu kokonaan. Varhaiset sosiaalidemokraattiset ajattelijat kyseenalaistivat aivan idean kapitalismista ja sosialismista ja saivat uusia vastauksia. Tässä he seurasivat jo skandinaavisen sosiaalidemokratian vaiheita ja älyllisesti muun muassa sosialistien, kuten Eduard Bernsteinin, ja Ranskan aikaisempien republikaanien sosialistien, kuten Jean Jauresin, näkemyksiä.
Tony Crosland kirjoitti kirjan 1950-luvun alussa, juuri ennen kuin SPD tuotti Godesberger-ohjelmansa nimeltä ”Sosialismin tulevaisuus”, jossa hän väittää, että kapitalismia (kuten Marx oli määritellyt) ei ole enää olemassa ja että taistelua sosialismin puolesta ei enää ole. kuin taistelu nykyisen talouden edelleen demokratisoimiseksi.
Sosiaalidemokraatit, ainakin yksi liikkeen siipi, alkoivat keskittyä vähemmän omistukseen ja enemmän hallintaan. Tämä oli erilainen lähestymistapa sosialismiin, kriittisempi lähestymistapa.
Tietysti ortodoksisemmat sosialistit tuomitsivat tämän ideologisena taputuksena ja väittivät, että kapitalismi oli edelleen kanssamme ja että se oli vielä korvattava sosialismilla, tuomiten sosiaalidemokratian. kuin vain loitsu kapitalismille.
Kuten kaikissa tällaisissa riidoissa, siinä on enemmän kuin ideologien karikaturoitua asentamista. Sillä syyllä, että jotkut sosiaalidemokraatit olivat yksinkertaisesti sopeutuneet kapitalismiin, on jonkin verran totuutta, mutta suurimmaksi osaksi näkemys modernin yhteiskunnan kehityksestä oli paljon enemmän. Ajatuksena oli olla jäämättä käsitteeseen kuin omistusoikeus, vaan keskittyä todellisen demokraattisen vallan rakentamiseen.
Jälleen, kuten kaikki poliittiset prosessit, tapahtui murtumia. Teknokraattiset näkökulmat nousivat kilpailemaan demokratisoituvien virtausten kanssa. Sosiaalidemokratiassa on joukko kantoja perinteisestä sosialismista (täyden sosiaalisen omistamisen puolustamisesta) aina positioihin, joista on erottamaton liberalismi.
Sosiaalidemokratia ei ole missään tapauksessa yksi asia. Samanaikaisesti ei ole myöskään ”säännöllistä sosialismi”.Sosiaalidemokratia on eräänlainen sosialismi, kommunismi on eräänlainen sosialismi, vallankumouksellinen syndikalismi on eräänlainen sosialismi, joka on ”säännöllistä”.
Mielestäni ei ole oikein antaa sosialistista hegemonista valvontaa tunniste mille tahansa yhdelle liikkeelle, koska tämä jättää huomiotta tapahtuneen 3 vuosisadan evoluution, murtumisen ja kehityksen.
Yhdellä tasolla ehkä pintapuolisella sosiaalidemokratian ymmärtämisellä ei ole merkitystä. Voidaan sanoa yksinkertaisesti: ”Tämä on nyt tullut tarkoitukseksi”, mutta se ei ole vain historia, jota puolustan, se on ajattelutapa – ajattelutapa, joka ylittää kylmän sodan aikakauden seisovan binäärisen ajattelun ja avaa radikaalien uusien muutosmahdollisuuksien näkymät. Toisin sanoen, miten näemme sosiaalidemokratian, on strateginen kysymys.
Siksi ärsyttää minua, kun ihmiset antavat puolivalmiita Wikipedian määritelmiä. He eivät ole täysin väärässä, he vain kaipaavat asiaa.
Sosiaalidemokratia on sosialismia, josta on irrotettu futuristiset illuusiat. Se on eräänlainen sosialismin muoto, mutta se on ikuisesti progressiivinen eikä pikaviestien ohjaama. Lopullinen tavoite on keino ja keino on lopullinen tavoite – se on tulevaisuuden rakentaminen nyt yrittämättä pakottaa sitä ennakkoluuloihin, mutta samalla motivoituvat perinteisillä sosialistisilla arvoilla ja uskomuksilla, vaikkakin uudelleenlaatimalla uusiin todellisuuksiin.
Mikä on todellista tänään, ei ole asia huomenna. Muutos on väistämätöntä ja avointa, sosiaalidemokratian tarkoituksena on syventää sosiaalisia ja demokraattisia reaktioita muutokseen.
Kuten Willy Brandt sanoi, sosiaalidemokratian ydin on ”uskaltaa enemmän demokratiaa”. Tämä on tehtävä, joka juurruttaa liikkeen vanhimpiin ja kestävimpiin sosialistisiin arvoihin ja vapauttaa sen turhasta teoreettisesta casuismista siitä, mitä ”sosialismi” tai ”kapitalismi” on. Tärkeää on hyvä yhteiskunta, jossa ihmiset voivat vapaasti saavuttaa täyden potentiaalinsa sosiaalisen tasa-arvon, vapauden ja solidaarisuuden hengessä. Loput ovat vain kommentteja.